| Chapter 41 |
1 |
(41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
|
2 |
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
|
3 |
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
|
4 |
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
|
5 |
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
|
6 |
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
|
7 |
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
|
8 |
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
|
9 |
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
|
10 |
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
|
11 |
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
|
12 |
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
|
13 |
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
|
14 |
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
|
15 |
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
|
16 |
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
|
17 |
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
|
18 |
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
|
19 |
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
|
20 |
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
|
21 |
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
|
22 |
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
|
23 |
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
|
24 |
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
|
25 |
(41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
|