| Chapter 2 |
1 |
Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
|
2 |
Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
|
3 |
"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
|
4 |
Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
|
5 |
Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
|
6 |
"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
|
7 |
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
|
8 |
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
|
9 |
Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
|
10 |
Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
|
11 |
Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
|
12 |
Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
|