Chapter 19

  Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.  

  Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.  

  Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.  

  Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.  

  Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.  

  Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.  

  Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.  

  Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.  

  Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.  

  Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.  

  Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.  

  Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.  

  Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.  

  Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.  

  Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.  

  Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.  

  Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.  

  Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.  

  Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.  

  Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.  

  Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.  

  Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.  

  Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.  

  Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.  

  Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.  

  Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.  

  Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.  

  Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.  

  Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.