| Chapter 26 |
1 |
Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
|
2 |
Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
|
3 |
Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
|
4 |
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
|
5 |
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
|
6 |
Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
|
7 |
Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
|
8 |
Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
|
9 |
Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
|
10 |
Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
|
11 |
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
|
12 |
Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
|
13 |
Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
|
14 |
Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
|
15 |
Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
|
16 |
Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
|
17 |
Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
|
18 |
Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
|
19 |
on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
|
20 |
Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
|
21 |
Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
|
22 |
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
|
23 |
Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
|
24 |
Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
|
25 |
Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
|
26 |
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
|
27 |
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
|
28 |
Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
|