| Chapter 3 |
1 |
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
|
2 |
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
|
3 |
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
|
4 |
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
|
5 |
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
|
6 |
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
|
7 |
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
|
8 |
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
|
9 |
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
|
10 |
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
|
11 |
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
|
12 |
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
|
13 |
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
|
14 |
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
|
15 |
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
|
16 |
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
|
17 |
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
|
18 |
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
|
19 |
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
|
20 |
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
|
21 |
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
|
22 |
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
|
23 |
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
|
24 |
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
|
25 |
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
|
26 |
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
|
27 |
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
|
28 |
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
|
29 |
Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.
|
30 |
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
|
31 |
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
|
32 |
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
|
33 |
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
|
34 |
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
|
35 |
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
|
36 |
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
|
37 |
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
|
38 |
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
|
39 |
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
|
40 |
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
|
41 |
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
|
42 |
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
|
43 |
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
|
44 |
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
|
45 |
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
|
46 |
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
|
47 |
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
|
48 |
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
|
49 |
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
|
50 |
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
|
51 |
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
|
52 |
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
|
53 |
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
|
54 |
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
|
55 |
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
|
56 |
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
|
57 |
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
|
58 |
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
|
59 |
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
|
60 |
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
|
61 |
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
|
62 |
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
|
63 |
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
|
64 |
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
|
65 |
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
|
66 |
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
|