Chapter 2

  Sanokaa veljiänne Ammiksi ja sisarianne Ruhamaksi."  

  "Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä,  

  (2:5) etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niinkuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon.  

  Ja hänen lapsiansa minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.  

  Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt, hän on sanonut: `Minä kuljen rakastajaini perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani`.  

  Sentähden, katso, minä aitaan sinun tiesi orjantappuroilla, minä muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujansa.  

  Ja hän ajaa takaa rakastajiansa, mutta ei heitä saavuta; etsii heitä, mutta ei löydä. Ja hän on sanova: `Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt`.  

  Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.  

  Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa ja viinini määräaikanansa ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa.  

  Nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajainsa silmäin eteen, eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni.  

  Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.  

  Ja minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: `Ne ovat minun portonpalkkani, jonka rakastajani ovat minulle antaneet`. Minä teen ne metsäksi, ja metsän eläimet syövät niitä.  

  Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra.  

  Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.  

  Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.  

  Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: `Minun mieheni`, etkä enää puhuttele minua: `Minun Baalini`;  

  ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita.  

  Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.  

  Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella,  

  kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.  

  Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,  

  ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä.  

  (2:25) Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: `Sinä olet minun kansani`; ja hän vastaa: `Minun Jumalani`."